Lasten vaatteita

Sain tässä erään harmaita hiuksia aiheuttaneen kirjallisen työn pois päiväjärjestyksestä,
joten olen paremmalla omalla tunnolla päässyt ompelukonetta polkemaan.
Jopa niinkin paljon, että mies tuumasi ompelun menevän jo överin puolelle..

Löysin kirpparilta kivan lastenkankaan,
joka riitti juuri ja juuri koon 104 cm huppariin.

Kaavat: Ottobre 4/2012 malli 23.

Hihansuut ja hupun vuori keltaista,
huolittelukaitale ruskeaa trikoota.

Hupparin pitäjän mieleen ovat kovasti nuo punaiset autot!

Ehkäpä käymme jätskiautolla kesällä kun kohille sattuu..

No, yksivärisiä trikoita kangaskaupasta hakiessani 

silmään sattui taas ihanat lastenkangaslavat.

Valitsin sieltä rakastamaani pilkkua vauvan lyhythihaiseen bodyyn.

Siihen sama keltainen trikookaitale-huolittelu.

Kaavat: Ottobre kevät 2006, malli 4.

Lisäsin kestovaippoja ajatellen pituutta malliin:

Äitini kangasvarastoihin oli jäänyt pyörimään joutava trikoopala,

joka oli aivan täydellisen pehmeä vauvan herkälle iholle.

Siitä tein kietaisumallisen bodyn 

Ottobren kaavoilla winter 2007 /malli 5.

Sisäpuolelle laitoin itseommellut solmiamisnauhat, 

mutta näistä tuli turhan jämäkät.

Joku kerta vaihdan nämä vielä ohuempaan kangasnauhaan.

Noita lyhythihaisia bodeja tiedossa lisää lähiaikoina!

Paidasta paita, rusetti kaulaan sekä leluaasi

Deadlinet painaa opintojen kanssa päälle,

ja mitä pahemmin, sen enemmän pyörii päässä

kaikenlaista kivaa, mitä voisi ommella..

Meijän 11-kuinen joutuu aika paljon pitämään keltaista äitinsä mieltymyksen takia. 

Kirpparilla sattui silmään kivan värinen 

ihan kelpoinen naisten trikoopaita 1,5 eurolla,

joten siitäpä sitten peruskaavalla vauvalle uusiopaita.

Aikaisemmin samalla viisiin paitaa tehdessäni leikkasin hihatkin niin,

että tuli valmiit käänteet hyödynnettyä.

Nyt ei leveys riittänyt, mutta äkkiäkös nuo nyt surauttaa.

Tässä muuten hyvin huomaa tuon valon vaikutuksen näihin kuviin ja väreihin..

Eli ei ole oranssi kun on ihan keltainen livenä.

Vauvan.. tai oisko hiän jo taapero.. juhlajuttujakin sottailin tässä yks päivä.

Arvelin, että tuommonen rusetti vois olla soma kaulassa.

Kaapista löytyi pala pilkullista kangasta.

Leikkasin siitä 4,5 x 18cm palan (sis. 0,5 cm sv:t).

Huolittelin lyhyet päät ja käänsin ne keskelle:

Sitten käänsin siitä keskelle jäävästä aukosta oikein päin

ja ompelin käsin "ruttuun":

Kaulanauhaksi leikkasin peruspuuvillasta 3,5 x 35cm kappaleen,

ja sen päihin tarranauhaa.

Sittenpä leikkasin vielä pienen palan keskikappaleeseen

(valmis leveys 1,5 cm, eli leikatun palan leveys 3 cm).

Ei tullut otettua kuvaa tästä vaiheesta,

mutta huolittelin saumurilla kaikki sivut,

harsin pitkät sivut käsin yhteen,

kiepautin palan rusetin ympärille

(kaulanauha ommeltiin ensin rusettiin muutamalla pistolla)

ja ompelin käsin paikoilleen.

Muut juhlatamineet löytyi kirpparilta ja ystävän viime kesäisestä

lahjoituksesta, kiitos Sanna!

Juhlan keskushenkilö oli kylläkin toinen vauva.

Löysin Kontista joku aika sitten ompelukirjan:

Ompele pehmoeläimiä (Neuschütz K, 1996, Helsinki Media),

jossa on tosi söpöjä leluohjeita koirasta jääkarhuun. 

Samaisesta shoppailupaikasta löytyneestä ruskeasta vakosametista

(+ päähän pala toista ruskeaa vakosamettia)

inspiroituneena päätin kokeilla aasin ohjetta.

Kyseinen kangas istuikin siihen varsin mukavasti!

Pilkullinen kangas on vanhasta paidastani.

Onnea pienelle, ihanalle ihmiselle hienosta nimestä

ja Taivaan Isän siunausta elämäntielle!

Jaha.. mitähän ompelis seuraavaksi..  :)

Mekosta paita

Ostin viime kesän juhliin mekon kirpparilta,

mutta en saanu muokattua sitä mieleiseksi.

 Päätin pistää mekon palasiksi

ja ommella siitä monikäyttöisemmän paidan.

Ohje on SKL:stä 10/2013 malli 18

pienin muutoksin,

eli ompelin pääntien muotokaitaleella ja hihansuihin poimut.

Löydettiin muuten tässä yks päivä keinutuoli nettikirppikseltä.

Olin sitä puoli vuotta etsiskellyt imetykseen,

mut parempi myöhään kuin ei milloinkaan..

30 euroa!

Tosin ilman päällistä.

Ompelin sen Ikean neljän euron fleesepeitosta,

sisään laitoin vanhan ohuen täkin nelinkerroin.

I love kirppikset

Vauvanvaatteita

Eurokankaassa on tänä keväänä ollut kivoja trikookankaita,

vaikkakin aika kalliilta tuntuvat näin kirppiksen kävijästä.

Mutta hyvälaatuisen oloisia ovat;

kuvio pysyy venytettäessäkin kuosissaan.

Suuren käsityölehden ohjeilla

tehtailin vauvalle housut ja paidan.

Paita 1/08 malli 11

(resoria kavennettu ja kaula-aukkoa isonnettu), 

housut 5/09 malli 27 ilman koristenauhoja:

Nämä syntyivät puolesta metristä,

sillä kangas venyy molempiin suuntiin.

Mutta myös sieltä kirpparilta löydettyä

voi hyvin hyödyntää ompelussa:

Käytetty trikootoppi 0,30 e

+ pätkä kuminauhaa

+ pala tähtikangasta

= vauvan kesähousut

Ja jotain myös keittiö puolelta.

Oon keräillyt ruokaohjeita vuosikaudet

saamatta niistä juuri mitään aikaiseksi.

Keräsin parhaat yksiin kansiin ja heivasin muut menemään.

Kannen päällystin sisältöön viitaten,

eli painottuu makean puolelle..

Siitäpä puheenollen:

appelsiinikuppikakkuja!

Kestovaippailua

Kestot - nuo vihatut ja rakastetut, kansan kahtia jakavat tuotteet :)

Itse kannatan vaippojen järkevää kulutusta.
Jos lapsi ei kakkaa, yhdellä kertakäyttöisellä vaipalla saattaa pärjätä hyvin vaikka 12 tuntia.
Ne kun ovat pintakuivia. Silloin ei liene järkevää kasvattaa kuumaa pesua vaativaa pyykkivuorta.

Mutta esim maitokakkaa useasti päivässä puskevalla vauvalla on mielestäni varsin perusteltua käyttää kestovaippoja jätevuoren ehkäisemiseksi. Ja onhan niissä nekin raaka-aineen hankinta kuljetuksesta ja tuotannosta aiheutuvat päästöt ym, tuotteen ns. elinkaareen liittyvät ongelmat.

Kestovaipat olen ostanut pitkälti käytettyinä.
Kirppareilta löytää todella hyvin.

Ihan minivauvalla olen käyttänyt esim. flanelista Imse vimseä lisäimulla ja nestettä pitävällä kuorella.
Halutessaan voi lisätä vielä kuivakankaankin, jolloin vaippa ei tunnu märältä vauvan ihoa vasten.

Tällaisen taskuvaipan kokoa voi muuttaa neppareilla sopivaksi.

Lisäimut voi laittaa taskuun tai vasten vauvan ihoa.

Poikalapselle olen taitellut imuja pippelin kohdalle.

Kaverilta on lainassa tällainen Onnikas-merkkinen vaippa.

Tämä on kyllä ihana, ei vuoda ja istuu hyvin lapsen päälle (nyt 15kg). 

Lisäimu pysyy pesussa neppareiden ansiosta kiinni vaipassa.

Sitten on näitä AIO (all in one) -vaippoja.

Ja olisihan niitä muitakin, kuten perinteinen harsotaittelu, 

mutta sitä en itse ole kokeillutkaan.

---

Vaippoja voi hyvin ommella itsekin.

Suuren käsityölehden numerossa 2/2012 on sisävaipan ohje.

Jos et saa lehteä käsiin, on tuo kaava varsin yksinkertainen itsekin piirtää.

Minusta tämä oli aika suuri,

joten pienensin noista mitoista sentin joka puolelta,

olisi voinut ottaa vähän enemmänkin.

Lehdessä kyllä kehotetaan pienentämään vaippaa käytössä vauvan tarpeisiin 

taittamalla vaipan takaosaa.

Tuo musta katkoviiva tarkoittaa kuminauhan paikkaa.

Keltaiset pystyviivat kertovat missä kohden kuminauha kaavassa alkaa/loppuu.

 Kaava sisältää saumanvarat. 

Tarkista kankaan venymissuunnaksi vaakataso

+ muista leikata kankaat taitteelta, eli tässä vain puolikas kaava.

Sisäpuolen kangas joustofroteesta:

Ulkopuolen kankaan leikkasin fleesestä,
mutta sittemmin opin, että fleese on varsin epäympäristöystävällinen materiaali,
sillä siitä irtoaa mikromuovia joka pesussa.
Mikromuovi on ongelmallinen jätevedenpuhdistuksessa. Hurahtaa läpi vesistöihin.
Eli enää en käyttäisi fleeseä.

Leikataan vielä joustofroteesta imuosaksi

10cm siivu koko kankaan leveydeltä (160cm).

Tämä kappale taitetaan sitten kaksin kerroin (=10 x 80cm),

ja ommellaan saumurilla (tai siksakilla) reunat yhteen.

Vaativin vaihe koko vaipan ompelussa on ehdottomasti tuo kuminauhan paikalleenlaitto.

Ohjeessa kehotetaan leikkaamaan 20 cm pätkä kuminauhaa, itse leikkasin 18cm.

Se sitten pingoitetaan nuppineuloilla siihen ensimmäisessä kuvassa olleen mustan katkoviivan kohdille.

(Tässä välillä kuvia sinisen vaipan ompelusta,

mutta idea tietenkin sama)

Kuminauha ommellaan kerralla molempien kankaiden väliin.

Siitä sen tuntee kankaan läpi, missä se kuminauha kulkee,

mutta kantsii kyllä neulata tiheästi.

Itse tykkään vielä laittaa neuloja kuminauhan oikealle puolellekin,

että ommellessa varmasti tietää missä se nauha kulkee.

Kuminauha ommellaan siis kangasta suoraksi venyttäen kolmipistosiksakilla.

Ohjeessa kehotetaan ompelemaan lisäimu kiinni etukappaleeseen

(merkitty ensimmäisen kuvan kaavaan),

mutta itse ompelin sen keskelle takareunaa.

Meillä on poikavauva,

niin läpän voi sitten taitella enimmäkseen etupuolelle.

Lopuksi vielä ommellaan reunat joka puolelta yhteen.

Ja hyvät pesut ennen vauvalle laittoa!

Kotona vaikka nyt pitäisi pelkkää sisävaippaa.

Mutta kosteudensulku onnistuu tarvittaessa

kuorivaipalla tai lanoliinilla käsitellyillä villahousuilla.

Kestojen pesusta vielä.
Usein kuulee ohjeen, että joka kolmas pesu tulisi tehdä 90 asteessa.
Itse pesen aina 60 asteessa ja hyvin riittää.
Huuhteluainelokeroon lorautan perus-etikkaa,
jolloin vaipat eivät käy haisemaan käytössä.
Pesuaineena käytän aina nestemäistä Erisania ja ohjelmoin koneeseen ylimääräisen huuhtelun.
Molempien lasteni iho on pysynyt näin moitteettomassa kunnossa.

Villahousuja en juuri pese. Vain jos kakkaa menee niihin.
Silloin pesen ne käsin lämpimässä vedessä Erisanilla ja upotan puoleksi tunniksi lanoliiniliuokseen, jonka vielä huuhtaisen kevyesti juoksevalla vedellä.
Oleellista villahousuissa on se, että ne on sopivasti huovutettu.
Eli jos ohjeen mukaisesta langasta tehdyt villahousut päästävät nesteen läpi,
olen hangannut kuumassa vedessä lämmitettyä villaa saippuan kanssa käsien välissä ja saanut näin neuloksen reiät umpeen.

Vauvan tossut ja vähän muutakin

Mahassa kovasti muljuaa.. perheenlisäystä siis tiedossa lähiviikkoina!

Sitä ootellessa oon taas saanut pientä ompeluinspistä.

Jostain ikivanhasta käsityölehdestä on tarttunut varastoon kaavat vauvan töppösiin.

Oikeastaan näiden piti mennä rotinoiksi, mutta enpä sitten raaskinutkaan..

Pilkkuteema jatkuu.

Kangasvarastoon on siunaantunut ihanan pehmäksi pestyä vanhaa yöpaitaflanelia.

Vauvan pehmeä iho kaipaa pehmeää vastinetta.

Tässäpä siis kestovaippoja/puklurättejä.

Taustalle silppusin jonkun vanhan pyyhkeen.

Kirpparilta löytyi kesällä ruma rottinkikori,

josta oli toinen sanka jo irronnut.

Irrotin siis toisenkin ja sprayjasin uuden värin pintaan.

Lakanakankaasta ompelin tuon päällisen.

Kaavoja siihen ei tietenkään ollut.

Piirsin pohjalle sopivan kokoisen kaavan ja korin mittojen mukaan kasasin tuon reunaosan ompelemalla muotosaumoja tuonne sisään niin, että alkoi istua pohjan kokoon.

Napinläpiompeleella reiät ja samasta kankaasta tuo nauha.

Sitten pari sisustustyynyä.

Tykkään noista piiloon ommelluista vetoketjuista taitoksineen,

mikä lie ammattilaisnimitys ratkaisulle.

Enkä tiedä, miten ammattilaiset nämä(kään) ompelee,

mutta itse oon keksinyt muutaman kikan jolla saa siististi nuo kohdistettua.

Tuommoinen jämäkkä raitakangas nyt on muutenkin maailman kiitollisin kangas työstää.

Eli ompelen ensin tuon vasemman puoleisen vetoketjun puolen.

Inhoan harsimista. Harvempi siitä varmaan tykkää.

Miun koneessa on yläsyöttäjä plus käytän isoa neulaa tuossa paininjalan edessä kulkemassa.

Niillä pysyy kankaat aika hyvin kohdikkain, ja tässä tapauksessa kangas + vetoketju.

Oon haaveillut ompeluhuoneesta siitä asti kun aloin tätä harrastaa.

No, rivarissa asutaan eikä huoneita ole ihan pelkkään ompeluharrastukseen asti tarjolla, mutta suunta on jo aika hyvä. Oon esimerkiks saanut kaikki ompelukamat kivasti omille paikoilleen, ja se tekee kyllä tästä hommasta NIIN paljon sujuvampaa ja mukavampaa että.

Eikä muuten ota leivontavimma laantuakseen.

Viimeisimpänä kokeilin Koko suomi leipoo -ohjelmasta tuttua banaanisuklaakeikauskakkua.

Tätä muuten tehdään meillä uudestaankin! Suosittelen!

(Korvasin suolapähkinät kinuskiin sekoitetulla maapähkinävoilla)

http://www.unelmaaleipomassa.com/2013/11/koko-suomi-leipoo-ohjelman-banaani.html

Mukavia pakkaspäiviä!