Takki vanhoista verhoista

Kuulun retrokuvioista (ja keltaisesta) tykkääviin ihmisiin.

Miulla on ollut kaapissa nämä 70-luvun verhot iät ajat,

ja oon aika ajoin niitä katellu ja miettiny, mitähän noista tekis.

Netissä on sattunut silmään verhoista tehtyjä värikkäitä takkeja,

ja jotenkin ne alkoi tulla kohti..

Siispä tuumasta toimeen.

Halusin takista pitkänmallisen ja hupullisen.

Olin tehnyt SKL:n 3/07 takin malli nro 6:n aiemmin.

Muokkasin sitä vartalonmyötäisemmäksi takakappaleen poikkikuminauhalla

ja etukappaleen pystymuotolaskoksilla.

Hihansuihin ompelin mustasta resorista pitkät,

kaksinkerroin käännettävät kappaleet

niin ei tuuli pääse niistä sisään.

Päällikankaan ja vuorin väliin laitoin kevyet vanut.

Äsken tätä ekan kerran ulkoilutin kuvausta varten,

ja mukavan lämmin oli tälle 10 asteen syyskelille.

Hupun tein SKL:n 5/08 tuulipuvun takin (malli nro 18) kaavoja muokaten.

Hupun etureunassa kulkee kuminauhakuja.

Taskuja pohdin ja mallailin pitkään.

Päälle tikatut ois olleet kivat muuten,

mutta sotkivat kankaan kuvion pahasti.

Päädyin siis läpällisiin aukkotaskuihin.

Näihin otin ohjeen Ompelukirjasta (Weilin+Göös, Espoo 1979).

En ihan ole varma menikö toteutus niinkuin kirjassa neuvottiin.

Joku maikka siellä vois nyt katsoo, että taitaa olla oma sävellys.

Mutta koska siitä tuli ihan ok,

laitan tähän vaiheet näkyville jos joku haluaa kompata.

1. Ommellaan läppä, tukikangas toiseen kappaleeseen.

Saksitaan pyöreistä kulmista saumaan asti sieltä täältä, jotta aukeaa nätisti.

Käännetään oikein päin ja tikataan reuna.

Ommellaan haluttuun kohtaan vaatteeseen. 

2. Leikataan kankaasta tuollainen 5cm aukkoa pidempi kaitale 

ja ommellaan läheltä reunaansa läpän viereen.

Kaitaleen ommel jää molemmista päistään 3mm lyhyemmiksi kuin läpän ommel.

3. Leikataan läpän ja kaitaleen välistä auki kuvan osoittamalla tavalla.

4. Kaitale käännetään nurjalle puolelle ja tikataan paikalleen ommeljuovasta.

5. Leikataan halutun kokoiset taskupussit (jonkun verran aukkoa leveämmät),

ja ommellaan toinen kappale kiinni äskeisen kaitaleen saumanvaraan.

6. Ommellaan toinen taskupussi läpän saumanvaraan.

7. Neulataan läppä siististi ja pussikappaleet pois tieltä,

tikataan läpän saumanvara paikalleen.

8. Neulataan ja ommellaan taskupussit yhteen.

Siinäpä se sitten olis!

Oli tässä hommaa. Tuo vuoritus on aina kelju suoritus, mutta kyllä se kannattaa.

Ihanaa on saada tekeleensä lopultakin valmiiksi!

Ois kiva nähdä muiden ompelijoiden vastaavia retrotakkeja,

joten linkit ja kommentit ois kivoja!

Punaista puuhastelua heinäkuun helteissä

Johan on helteet!

Alakerta on ihanan viileä,

joten kiva oli siellä leikkailla kankaita ja suunnitella vauvalle hoitopaikkalaukkua.

Muumikangas on muistaakseni Finlaysonilta aikoinaan ostettu ja raitakangas Ikeasta.

Mustaan vuorikankaaseen tikkasin vanun ja superlon-levyt kantokahvoihin.

Omasta lapsuusajasta ei montaa tekstiiliä ole tallella,

mutta onneksi äiti oli säästänyt silloisen, vuoden -78 äitiyspakkauksen makuupussin.

R-A-K-A-S-T-A-N tuota kuosia!

Myös Nokian kesikset on tallessa:

Viime vuonna ei tullut mansikkaa pakastettua ja sekös talvella vähän murhemieltä aiheutti. Kävin nyt poimimassa 10kg ja torilta napattiin 5kg lisää. Siitäkin huolimatta, että oon kammonnut valmiiksi poimittua mansikkaa sitten vuoden -97 kun olin kesätöissä mansikkatilalla ja siinä myyntiin menevää mansikkaa lajitellessa tuli väkisin seurattua poimijoiden wc-kulttuuri - sen jälkeen on tehnyt mieli itse poimia omat mansikat…

No, nyt kuitenkin näistä torimansikoista valmistui juustokakku.

Sovelsin paria eri ohjetta. Tässä blandi ja hyvä tuli:

Mansikkavalkosuklaavaniljajuustokakku

Pohja:

Pieni paketti domino(tyyppisiä täyte)pikkuleipiä

50 g margariinisulaa

Täyte:

Levy valkosuklaata

200 g vaniljatuorejuustoa

2 dl purkki vaahtoutuvaa vaniljakastiketta

5 liivatetta

1 limen mehu

(sokeria)

Kiille/mansikkatäyte:

3-5 dl sokeroitua mansikkasurvosta

4 liivatetta 

0,5 dl mehua

Kauli pikkuleivät ohueksi muruksi minigrip-pussissa.

Lisää rasvasula, sekoita ja painele irtopohjavuokaan leivinpaperin päälle.

(Aika ohut pohja tulee, joten halutessasi tuplaa annos.

Varmasti myös Digestive-pohja tähän sopisi).

Sulata suklaa vesihauteessa.

Vatkaa vaniljakastike vaahdoksi, lisää siihen pehmennyt tuorejuusto ja suklaa.

Lisää maun mukaan sokeria.

Sulata kylmässä vedessä pehmenneet liivatteet kuumaan limemehuun.

Kaada liivate ohuena nauhana täytteeseen samalla voimakkaasti vatkaten.

Kaada täyte pohjan päälle vuokaan.

Anna jähmettyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Sulata kiilteeseen tulevat, kylmässä vedessä pehmenneet liivatteet kuumaan mehuun.

Lisää ohuena nauhana (makusi mukaan makeutettuun) mansikkasurvokseen,

samalla voimakkaasti vatkaten.

Kaada vuokaan, anna jähmettyä.

(Itse käytin tuon 5 dl survosta,

joten tekemässäni kakussa kiille jäi melko notkeaksi).

Kirnu

Kirnukujalla kun asun, niin pitäähän tänne yks kirnu saada.

Löysin mummolan aitasta tuollaisen kauniin (?) yksilön vuodelta ??

Ei muuta kuin teräsharja ja hiekkapaperia kouraan ja jynssäämään.

Porrasremontista jäi maalarin valkolakkaa, ja sillä sutkin uuden pinnan.

Mitään kittauksia en alkanut tekemään,

tykkään noista rosoista ja kuopista.

Sitten ei muuta kuin kumpparit jalkaan ja menoksi!

Ei haittaa sadesäät.

Iloista sadepäivää sinulle käsitöiden ystävä :)

some retro.. sekä muita sisustushaaveiluja

Porukka intoilee pihalla pomppimisesta tänä viikonloppuna kun on niin hienot kelit. Pah, eihän tuolla voi ees hengittää. Takapihankin mittari näytti äsken +45!  :-P

Mieluusti oon nää kuumimmat tunnit siis sisätiloissa ja kuvailen retroisia aikaansaannoksia.

Eli aikoinaan tuli päällystettyä vanha myrkynvihreä laatikkopenkki wanhalla verhokankaalla. Tästä samasta tein tässä taannoin isohkon kassin josta kuva olikin tuolla aikaisemmin.

Sukkalaatikko

Sitten joskus omassa kodissa (nää vuokraluukut ei siihen lukeudu), päästän sisäisen sisustustajani irti. Sinne tulee sitten todennäköisesti enemmänkin retromeininkiä. Toisaalta tykkään monesta muustakin tyylistä, kuten intialaisista koristeluista. Mitenkähän lie sitten onnistuis noiden kahden yhdistäminen esimerkiks..? 

Oon jo pidemmän aikaa haaveillu tekeväni samanmoisen tilkkupäiväpeitteen kuin mitä Indiskassa myydään. Värimaailmaksi valitsin oliivin vihreän työkaverin lahjoittamien organzaverhojen innoittamana. Kankaiden haaliminen Suomesta on ollut aika työlästä jos meinaa kohtuubudjetilla päästä, mut nyt alkais pikkuhiljaa olemaan materiaalia kasassa. Koristenauhoja pitäs vielä löytää. Joutuu varmaan oottelemaan seuraavaa ulkomaan matkaa. Intia ois kyllä kiva.

Yks muuten aika älyttömän retro:

Perin työpaikalta vanhan elvaripakin joka sai väistyä modernimman pyörillä kulkevan kärrin tieltä. Aluks pidin tätä karseen rumana tapauksena kunnes työkaveri huomasi sen retron olemuksen. Painavahan se on, mut tosi monta hyvänkokoista lokerikkoa. Nyt vaan kun tietäis miten tuota puhdistetaan (teipit!) ja kunnostetaan, niin siitä tulee ompelukamoille loistava koti.

No, joskohan pikkuhiljaa kuitenki sinne ulos nokkaansa lähtis näyttämään..

Hyviä helteitä lukijat!

Kasseja pukkaa

Nukkumaan pitäis käydä kun on huomenna ihanainen aamuvuoro ja herätys 5.45, mutta ei malttais.

Tänään löysin ihanat valkoiset kankaat kesäjakkua varten ja sormet syyhyää!

No, josko huomenna vaikka jatkais sitä projektia.

Tässäpä jakun julkaisua vartoessa muutama kassikuva.

Tämä kukkakassi tuli pyöräytettyä alun perin uimahallireissuja ajatellen siskokullan antamalla Eurokankaan lahjakorttirahalla.. Taispa mukana olla leffalippukin jos oikein muistan..

Tää alempi Marimekon jämäkankaista extempore kasattu mustavalkoinen kassi on saanu paljon myönteistä huomiota ja poikinut tilauksia, kuten alla näkyvä toinen mustavalkoinen Kalevalakankaasta työkaverille.

Väliin pitelin tuossa omassa vaaleenpunaisia pinssejä ja koruja mut yksinkertainen on kauneinta.

Marikassi

Kalevatar

Äitin 70-luvun verhokangas sai uuden elämän saman mallisessa isommassa kassissa. Tuossa on miun silmää miellyttävät syksyiset värit. On siitä tehty laatikon ja istuimen päällistäkin ja ties mitä.

Retromeininkiä

Yks kerta ystävänpäinä seutuun innostuin askastelemaan tuollasia herttoja kassin koristeiksi.

Taakse on ommeltu ihan perushakaneula pitimeksi. Peppi tais olla nokosilla..

Laukunkoristeita

Tilkkuilusta innostuin joskus 2003, ja laitan tuonnempana materiaalia niistä enemmän. Tässäpä nyt jo pari tuotosta eli indikolaukku ja hirsimökkitekniikkaa.

Indikokassi

Hirsimökkikassi

Hiukan glitteriäkin löytyy. Sangat mummin vanhasta muovinarusta virkatusta kellastuneesta kassista

Henkäys Intiasta

Harmi kun ei oo tullu otettua kaikista ompeluksista kuvia. 

Laukkujakin kun on tehty jos jonkin verran.

No, nyt sitten nukkumaan.. zzzzzzzzzz..

Hyväntuulen norsut

Tänään on loistopäivä! Sain tiedon, että pääsin kuin pääsinkin kouluun! 

Valintakoe vaikutti sen verran hämärältä, ja kun takana ei ole avoimen yliopiston opintoja, olin jo varma, että syksyllä joutuu suunnittelemaan elämän uusiksi. Mutta kuinkas kävikään, täällä olen tuuletellut koko päivän ja onnitellut itseäni. Teinpä pienet kirpparikierroksetkin onnistumisen kunniaksi :-) Taitaa nimittäin syksystä alkaen jäädä sitten syvällisemmät kirpparipenkojaiset ja tuntikaupalla ompelemiset vähille. Meinasin nyt ainakin alustavasti suoriutua koulusta mahdollisimman tiukalla aikataululla, mutta nähtäväksi jää.

Miun piti laittaa postia kaverille, mutta kun ei alkuun näkynyt postilaitosta silmään, niin sitten jo unohdinkin sen asian kun painelin Kelalle kyselemään jäljellä olevista opintotukikuukausista (kannatti melkein maanantaiaamuna lähteekin asialle). Tämä keltainen miun ois pitäny lähettää Helsinkiin:

Ronsut

Alun perin nappasin idean näihin roikkujaisiin siskon kaverilta, joka oli ommellut erilaisia eläinhahmoja vauvalleen. Kovasti paljon oon kissaihminen, mutta tässä toimii miun mielestä pitkäkärsäinen norsu parhaiten. Tuo keltainen kangas on varsin retro - äiti oli aikanaan ommellut siitä koristerimpsun äitiyspakkauslaatikkoon jossa otin unia 30 vuotta sitten. Noita helmiä oon koittanut kirppareilta etsiä, mutta harvinaista herkkua tuntuvat olevan.

Matkakaveri

 

Eläinhahmoja oon ommellut ennenkin, tähän asti ne on vain istuneet roikkumisen sijasta. Tahtoo aina hirttää joku juttu piällensä niin tuli noita kanejakin sit muutama tehtyy..

Tää alempi (flunssan takia sisätiloihin vangittuna valmistunut) Pirkko Punainen on sen Kallen tyttöystävä joka esiintyi teille aiemmin applikaatio rinnassaan.

Iloista viikkoa käsitöiden ystävät.. ja muutkin!