Blogi toimii vinkkisivustona ja käsityöpäiväkirjanani, mutta aika ajoin laitan myös ohjeita. Mikäli tarvitset tarkennusta, voit kysyä kommenttikentässä. Muutenkin on kiva jakaa ajatuksia kanssanne eli kommentointi sallittu!

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Yön piiitkinä tunteina

Ei tunnu nuo minuutit ja tunnit menevän sitten millään eteenpäin kun haluaisi jo omaan, maailman parhaimpaan sänkyyn (olikin sitten Maskun halvinta mallia) nukkumaan tätä yövuoron väsymystä pois. Mahaparka on kahvista kauhuissaan, ja kaikki mahdolliset nettisivut on jo selattu.. ne luvalliset, mokomat kun ovat facebookinkin sulkeneet täällä työpaikalla. No okei, voishan sitä aina ammattikirjallisuuteen perehtyä, mutta kukapa rehellisesti jossain yövuorossakin sellaista intoilua jaksaa? Löysin muuten tosi suloisen rimpsupaidan kuvan burdan valokuva-arkistoista:


Yövuorojen välinen olotila ei ole useinkaan turhan fressi ja hehkeä. Kuvaavin ilmaus sitä vastoin lienee zombi. Silmänaluset mustina, naama muuten kalkkina haahuillaan makkarin ja olohuoneen väliä. Telkkarin ja jääkaapin väliä. Vessan ja tietokoneen. Ainakaan urheista urheilusuorituksista on turha haaveilla kun sydän tykyttää pelottavan ankarasti jo muutaman rivakamman askeleen jälkeen vaikka kuinka koittaisi hengitystä tasailla ja puhallella. Mutta kofeiinin voimalla voi kuitenkin yrittää saada jotain pientä aikaiseksi kotioloissa. Ehkä. Ja mitäs muuta se nyt sitten olisi kuin ompeluhommia. Mutta visio pitää olla selkeä. Värikkäästä mielikuvituselämästä on aivan turha haaveilla sellaisessa olemisen tilassaan.

Nyt on kyllä aika selkeä visio päässä. Parhaat ideat saan jostain kumman syystä kirkonpenkissä istuessa. Kuuntelen kyllä kuin ahmien kaiken mitä sieltä pöntöstä puhutaan, mutta jotenkin siitä huolimatta mieleen alkaa kuin tulvia ihania, yleensä kuvastuksia vaatteista, joita voisi kotiin päästyä käydä toteuttamaan. Ehkä vahvin mielikuva tällaisesta oli keltainen suurinappinen, pyöreäkauluksinen kesätakki, johon kaavakin on olemassa, mutta jotenkin sen toteutus ei ole edennyt edes kaavanpiirtämisvaiheeseen. Seurakunnan tilaisuudessa katselin tässä muutama viikko sitten myös upeasti hohtavaa luumunväristä paitakangasta eräällä laulajaihmisellä, ja sittenpä se jo asettuikin mukavasti ajatukseen mekosta jonka ehdottomasti tarvitsisin seuraaviin juhlakekkereihin. No, huolestuttavalta alkaa näyttää kun juhannus lähestyy tätä tahtia eikä postilaatikko yhtään kolahtele, ei edes serkun kaiman syntymäpäiville ole kutsu käynyt eikä tunnelmallisiin tupaantuliaisiin niihinkään. Mutta eipähän tarvitsisi sitten paniikissa vaatekomeroa penkoa jos ja kun jotain pippaloa joskus elämässä vielä tulisi ajankohtaiseksi. Polvipituiseen mekkoon tulisi nyt siis joka tapauksessa kauniisti laskeutuva "lörppä"kaulus, ja kenties jotain koristekaitaletta helmaan? Oiskohan musta pitsi yöpaitamainen? Istuisko siihen kaulukseen olkapäiltä kiinni ommellut mustat helminauhat? Aivan sitä täydellistä luumunväriä en Eurokankaan valikoimasta löytänyt, ja ne muut pienet kangasliikkeet on NIIN kalliita, etteivät tule kysymykseen. Täytyyhän miun alkaa ajattelemaan kuin opiskelija pikkuhiljaa anyway..

Miulla on käsityölehtiä useempaakin merkkiä kymmenen vuoden ajalta, ja miten vähän niissä loppupelissä on nuorekkaampien juhlamekkojen ohjeita! No, yhden löysin jostain vuosituhannen taitteelta, ja sitä aikaa vaatteet oli tosi löysiä. Eli hermothan sen unelmamekon kanssa on siis ehtineet mennä. Että sitä mekkoa on sitten ommeltu ja purettu, ja purettu ja ommeltu. Pelottaa jo valmiiks se vuoritushomma. Mutta silti ootan innolla, että saan sen valmiin leningin päälle. Oi, miten RAKASTANKAAN juhlamekkoja! Oottakaahan vain kun tää likka pääsee (jos pääsee) naimapukuaan valitsemaan! Niin.. tuskinpa kuitenkaan sitä omin käsin lähden tekemään. Sisko meni pari vuotta sitten naimisiin, ja voi sitä riemua kun lähdettiin häämekon ostoon. En tiiä kuinka moni nainen tähän "tautiin on sairastunut", mutta niin ihanaa se sovittelu ja pyörähtely on, että sisko yritti aiemmin monta kertaa, että oltais valehdeltu miun (vanhempana) muka olevan menossa naimisiin, että oltais päästy niitä ihanuuksia hepistelemään. Siihen ei ihan pokka riittänyt.


No näin nyt tällä kertaa. Pistän kuvaa tulemaan kun alan saaha luumuleninkiä kondikseen. Sitä ootellessa työnkuvaani liittyvää materiaalia yllä? Art by Jeff Thomas

Hauskaa viikkoa, t. yökyöpeli

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti