maanantai 21. kesäkuuta 2010

Hirsimökkejä ja kukonaskeleita

Nyt näitä tilkkutöitä!
Alun perin homma alkoi äitin ehdotuksesta kun pähkäilin, että joku uus harrastus ois kiva. Äiti oli kuullut, että jotkut on hurahtaneet tilkkutöihin. Ite en ollu kokeillutkaan, joten menin suoraan kansalaisopiston kurssille. Teema oli päiväpeite. Kankaita läksin haalimaan pitkin kaupunkia. Jostain verholiikkeest löytyi yksi, Kodin ykkösestä toinen ja sitä rataa. Kun näitä ei ollut sommitellut, otin vähän huonosti toisiinsa sointuvat kankaat, mutta hirsimökkitekniikalla aloin kasata 120 cm sängyn punasävyistä peittoa. 

Hommaa helpottaa todella paljon tilkkutyösetti johon kuuluu leikkuualusta, jämäkkä iso viivain ja pyörivä leikkaava terä. Niillä saa leikattua monta kangaskerrosta yhtä aikaa ja jälki on täsmällistä.


Sitten hahmottelemaan mieleistä kuviota:



Tässäpä peitto valmiina.
Väliin on ommeltu vanukerros, tikkaukset on tehty vinottaisia "raitoja" mukaellen.

Tilkkupäiväpeitto

Eräs nainen teki kurssilla sinisävyistä ihan mielettömän kaunista ja romanttista parisängynpeitettä.
Innostuin siitä siskolle tekemään synttärilahjaksi pienemmän torkkupeiton.
Tähän on sekaan leikattu itse kurssilla värjättyjä kankaita.

Tilkkutorkkupeitto

Pikkuhiljaa aloin käyttämään enemmän käytettyjä kankaita.
Kulunut efektihän sopii mitä mainioimmin moneen tilkkutyöhön, ja rahaa säästyy huomattava penni.
Tähän on leikelty kirppikseltä löytynyt XL-kokoinen farkkuhame.
Eli tässä kaverin vauvalle lattia-alusta:

Vauvan lattiapehmuste

Muutama poiminta randomilla:






Fionaneiti 

Kyllähän näitä pikkutöitä on kiva tehdä kun saa ne samana päivänä valmiiksi (pupu ei lukeudu näihin..).
Miun rakkaassa ompelumasiinassa on noita koristeompeleita jokunen ja niillä saa kyllä ihanan loppuripsauksen tilkkutöihin.
Personal suosikki tuo kukonaskelta muistuttava kuvio.

Mukavaa Juhannusviikkoa!

perjantai 18. kesäkuuta 2010

Häähumua ja "pientä" paniikkia

Victorian innoittamana hieman perisuomalaisia häätunnelmia parin vuoden takaa:

itse en tosin naimisiin mennyt, mutta siskoculta senkin edestä!
Näitä juhlia on kiva muistella, tunnelmaa oli sateesta huolimatta kuin karjalaisissa pidoissa ikään. Kaason tehtävät oli varsin mieluisia kun sain komennon näperrellä kaikenmoista pikkukivaa millon mihinkin tarkoitukseen. Järjestelyt alkoivat tietenkin kutsujen väsäämisellä.. Miss Susunen kävi katsastamassa tilanteen, ja totesi, että eiköhän tuo liimaushomma sujune häneltä vähän kätevämmin..



Ja paikkakortit tummapunaiseen/kultaiseen tyyliin sopien..


Melkoista näperrystä tosiaan nää hääaskartelut, mutta junamatkallahan oli aikaa, ja jopa ulkopuolisia innokkaita auttajia tarjoutui hommaan mukaan!

Välillä piti siirtyä autotalliinkin valmistelemaan.
Alkoi nimittäin käydä hermon päälle se tuulessa spreijaaminen kun piti tokmannille yhtenään palastaa pulloa hakemaan (blondit).
Mutta suojaukset oli ainakin työterveyslaitoksen mukaiset!




Seinälle mukava valokuvakollaasi hääparin värikkään taipaleen varrelta


Aattopäivä kului aamusta yömyöhille hääjuhlapaikkaa koristellen. Entinen maamiesseuran hirsitalo oli upealla paikalla maaseudun rauhassa järven rannalla, mutta täysin plain. Pöydistä lähtein kasattiin kaikki itse ja tuolitkin äijät rahtasivat kaupungin keskustasta pakettiautolla paikalle. Morsiamen maku kun oli vaativa ja punaisen teemasta pidettiin visusti kiinni.. Nuo auringonkukat toivat piristävän poikkeuksen väriteemaan. Onneksi saimme taitavan naisihmisen laittamaan kukka-asetelmat ympäriinsä.
Nälkäuupuman partaalla ja hikikarpalot otsalla helmehtien saimme vihdoin melkein puolilta öin ovet kiinni, ja päästiin hetkeksi lepäämään ennen aamun koitoksia. Allekirjoittanut kadotti siinä saumassa vielä rahapussinsa, ja kuukausien panostus sekä jännittävä odotus purkautuivat sitten kevyenä paniikin tunteena ja hysteerisenä ryntäilynä pitkin kotitalon huoneita. Morsiamen äiti tuli apuun, ja löysi kadonneen omaisuuden laukustani...

Mutta panikoiminen ja sen sellainen oli ollut kyllä aiheellista. Varsin tyytyväiseltä vaikutti niin morsian, sulho kuin avustaneet kaasoilijatkin hääpaikan järjestelyihin ja tunnelmaan.

Mutta ehdottomasti suurin urakka oli kaasojen mekot. Looks simple mut tuollanen olkaimeton malli on oltava just ja aivan, tai ei pysy menossa mukana.
Tämänkin homman otin kyllä ilomielin, ja taisipa olla omasta ehdotuksestakin, tehtäväksi. Kangasta kyllä ei meinannut löytyä koko pääkaupunkiseudulta sitten millään.. ja sopuhintaan. Petikon Eurokangas sitten pelasti tilanteen, eli ei muuta kuin kaavoja mallailemaan. Alkuun meinattiin fiftarihengessä liikahdella, mut jokusen mallailun perusteella tyylistä tuli tällainen.
Yhdistelin Suuren käsityölehden pari eri mekon ohjetta, sekä lisättiin helman vuoriin vähän tylliä. Yläosassa on kolme kerrosta; päällisen ja vuorin lisäksi välissä on lakanakangaskerros johon on ommeltu luut tueksi.

Kellohelmamekot


                      Marilynit..







Ja ihan mukavastihan ne kellohelmat siellä tanssilattialla pyörähtelikin :-)




Nää rannekoristeet ei oo itse tehdyt, vaan kukkakaupasta, mutta laitanpa kuvan kun olivat niin mageet:


Sormusta oli kantamassa 6-vuotias,
joten päästiin rimpsuilemaan vaikka olikin poika :-)

Sormustyyny


Ja takaisin askartelun pariin.. joka on miulle vähän vieraampi maailma, mutta nää sukkahousutyypit muistui jostain lapsuuden ajoilta mieleen aika sopivassa saumassa..


..and let´s keep it simple!


       ~ 1. Kor 13:4-7 ~      

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Kasseja pukkaa

Nukkumaan pitäis käydä kun on huomenna ihanainen aamuvuoro ja herätys 5.45, mutta ei malttais.
Tänään löysin ihanat valkoiset kankaat kesäjakkua varten ja sormet syyhyää!
No, josko huomenna vaikka jatkais sitä projektia.
Tässäpä jakun julkaisua vartoessa muutama kassikuva.



Tämä kukkakassi tuli pyöräytettyä alun perin uimahallireissuja ajatellen siskokullan antamalla Eurokankaan lahjakorttirahalla.. Taispa mukana olla leffalippukin jos oikein muistan..

Tää alempi Marimekon jämäkankaista extempore kasattu mustavalkoinen kassi on saanu paljon myönteistä huomiota ja poikinut tilauksia, kuten alla näkyvä toinen mustavalkoinen Kalevalakankaasta työkaverille.
Väliin pitelin tuossa omassa vaaleenpunaisia pinssejä ja koruja mut yksinkertainen on kauneinta.

Marikassi


Kalevatar


Äitin 70-luvun verhokangas sai uuden elämän saman mallisessa isommassa kassissa. Tuossa on miun silmää miellyttävät syksyiset värit. On siitä tehty laatikon ja istuimen päällistäkin ja ties mitä.


Retromeininkiä


Yks kerta ystävänpäinä seutuun innostuin askastelemaan tuollasia herttoja kassin koristeiksi.
Taakse on ommeltu ihan perushakaneula pitimeksi. Peppi tais olla nokosilla..



Laukunkoristeita

Tilkkuilusta innostuin joskus 2003, ja laitan tuonnempana materiaalia niistä enemmän. Tässäpä nyt jo pari tuotosta eli indikolaukku ja hirsimökkitekniikkaa.

Indikokassi

Hirsimökkikassi

Hiukan glitteriäkin löytyy. Sangat mummin vanhasta muovinarusta virkatusta kellastuneesta kassista

Henkäys Intiasta


Harmi kun ei oo tullu otettua kaikista ompeluksista kuvia. 
Laukkujakin kun on tehty jos jonkin verran.
No, nyt sitten nukkumaan.. zzzzzzzzzz..

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Kesätuunaus Vauhtihirmu

Satiinimekon ompelu ei ole edistynyt yhtään. Ei näillä keleillä taas malta sisätiloissa oleskella. Sitä vastoin tässä ompi ollunna varsinainen kesärojekti piällänsä, mutta puuvillan kanssa sillä ei juuri ole tekoja. Homma lähti siitä, ettei Mister Teellä ollut muuta kuin ilmastoimaton Passat, ja kuuman asfaltin kutsu oli suorastaan huutava. Toinen Mister T tiesi ehdottaa edullista pyörätukkua kaupungin laidalta, ja sinnepä siis. Myyjälle sanottiin, että nyt ois hakusissa mahdollisimman halpa kesäritsa. Ja löytyihän sieltä kahdella kympillä oikeinkin mainio retrohko menopeli. Vaihteet, valot ja kaikki! Ei muuta kuin baanalle!!


Miten mukava kesäinen satulan narina ja lokareiden kalina siitä kuuluikin. Rimpautintakin piti testata terassin kulmalla kaljottelijoiden iloksi. Me sitä vastoin käytiin kymmenen pakkaus vauhtihirmumehuja evääksi joen varteen mistäpä saatiinkin sopiva nimi uudelle lempilapselle. Joen rannassa pelaillessa tuli ja yllätti kunnon rankkasadekuuro, eikä muu auttanut kuin painella kotiin minkä ketjuista lähti. Matka oli kuoppainen, ja nimikkomehut oli tippuneet tarakalta jonnekin matkan varrelle. Myöhemmin lenkillä kuoret sattui silmään, olivat kelvanneet janoisille ohikulkijoille :-D

Runko oli siis upea. Mutta sininen on niin pliisu väri harmaassa Suomimaisemassa, jotta arveltiin kokeilla jotain vähän räväkämpää. Kaksilahkeinenkin mieltyi ajatukseen metallinhohtopinkistä kiitäjästä. Tokmannin hyllystä haettiin vähän muutakin tykötarviketta. Ja sitten armotonta purkamista, pyörähän oli pistettävä aivan atomeiksi kuten naapurin nainen ohikuljiessaan tuumaili. Se oli vielä helppo homma, mutta tarrojen irroitus ja ketjujen 30-vuotisten mömmöjen pesu ei sitten niin yksinkertainen juttu enää ollutkaan. Suureksi tekijäksi projektissa nousivat ksyleeni, karhunkieli sekä kertakäyttökäsineet. Ihan uskomaton aine se ksyleeni kun tähän asti oon Pirkan hankausnesteen tehoja ihastellut.

 

Vähän jouduttiin roskakatosta myös spreijailemaan.. mutta wau että oli väri hieno! Ei ihan pinkki kun se sininen puskee sieltä läpi eikä maltettu lähtee lisää maalia hommaamaan, mut oikein mieluinen näinkin!



Nyt kun vielä saadaan 1 ja 2 vaihteetkin toimimaan niin avot! Polkekaa ihmiset polkekaa, kyllä ketjuja riittää!! Varsin ajankohtaista ihan jo meksikonlahdenkin nimissä.

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Yön piiitkinä tunteina

Ei tunnu nuo minuutit ja tunnit menevän sitten millään eteenpäin kun haluaisi jo omaan, maailman parhaimpaan sänkyyn (olikin sitten Maskun halvinta mallia) nukkumaan tätä yövuoron väsymystä pois. Mahaparka on kahvista kauhuissaan, ja kaikki mahdolliset nettisivut on jo selattu.. ne luvalliset, mokomat kun ovat facebookinkin sulkeneet täällä työpaikalla. No okei, voishan sitä aina ammattikirjallisuuteen perehtyä, mutta kukapa rehellisesti jossain yövuorossakin sellaista intoilua jaksaa? Löysin muuten tosi suloisen rimpsupaidan kuvan burdan valokuva-arkistoista:


Yövuorojen välinen olotila ei ole useinkaan turhan fressi ja hehkeä. Kuvaavin ilmaus sitä vastoin lienee zombi. Silmänaluset mustina, naama muuten kalkkina haahuillaan makkarin ja olohuoneen väliä. Telkkarin ja jääkaapin väliä. Vessan ja tietokoneen. Ainakaan urheista urheilusuorituksista on turha haaveilla kun sydän tykyttää pelottavan ankarasti jo muutaman rivakamman askeleen jälkeen vaikka kuinka koittaisi hengitystä tasailla ja puhallella. Mutta kofeiinin voimalla voi kuitenkin yrittää saada jotain pientä aikaiseksi kotioloissa. Ehkä. Ja mitäs muuta se nyt sitten olisi kuin ompeluhommia. Mutta visio pitää olla selkeä. Värikkäästä mielikuvituselämästä on aivan turha haaveilla sellaisessa olemisen tilassaan.

Nyt on kyllä aika selkeä visio päässä. Parhaat ideat saan jostain kumman syystä kirkonpenkissä istuessa. Kuuntelen kyllä kuin ahmien kaiken mitä sieltä pöntöstä puhutaan, mutta jotenkin siitä huolimatta mieleen alkaa kuin tulvia ihania, yleensä kuvastuksia vaatteista, joita voisi kotiin päästyä käydä toteuttamaan. Ehkä vahvin mielikuva tällaisesta oli keltainen suurinappinen, pyöreäkauluksinen kesätakki, johon kaavakin on olemassa, mutta jotenkin sen toteutus ei ole edennyt edes kaavanpiirtämisvaiheeseen. Seurakunnan tilaisuudessa katselin tässä muutama viikko sitten myös upeasti hohtavaa luumunväristä paitakangasta eräällä laulajaihmisellä, ja sittenpä se jo asettuikin mukavasti ajatukseen mekosta jonka ehdottomasti tarvitsisin seuraaviin juhlakekkereihin. No, huolestuttavalta alkaa näyttää kun juhannus lähestyy tätä tahtia eikä postilaatikko yhtään kolahtele, ei edes serkun kaiman syntymäpäiville ole kutsu käynyt eikä tunnelmallisiin tupaantuliaisiin niihinkään. Mutta eipähän tarvitsisi sitten paniikissa vaatekomeroa penkoa jos ja kun jotain pippaloa joskus elämässä vielä tulisi ajankohtaiseksi. Polvipituiseen mekkoon tulisi nyt siis joka tapauksessa kauniisti laskeutuva "lörppä"kaulus, ja kenties jotain koristekaitaletta helmaan? Oiskohan musta pitsi yöpaitamainen? Istuisko siihen kaulukseen olkapäiltä kiinni ommellut mustat helminauhat? Aivan sitä täydellistä luumunväriä en Eurokankaan valikoimasta löytänyt, ja ne muut pienet kangasliikkeet on NIIN kalliita, etteivät tule kysymykseen. Täytyyhän miun alkaa ajattelemaan kuin opiskelija pikkuhiljaa anyway..

Miulla on käsityölehtiä useempaakin merkkiä kymmenen vuoden ajalta, ja miten vähän niissä loppupelissä on nuorekkaampien juhlamekkojen ohjeita! No, yhden löysin jostain vuosituhannen taitteelta, ja sitä aikaa vaatteet oli tosi löysiä. Eli hermothan sen unelmamekon kanssa on siis ehtineet mennä. Että sitä mekkoa on sitten ommeltu ja purettu, ja purettu ja ommeltu. Pelottaa jo valmiiks se vuoritushomma. Mutta silti ootan innolla, että saan sen valmiin leningin päälle. Oi, miten RAKASTANKAAN juhlamekkoja! Oottakaahan vain kun tää likka pääsee (jos pääsee) naimapukuaan valitsemaan! Niin.. tuskinpa kuitenkaan sitä omin käsin lähden tekemään. Sisko meni pari vuotta sitten naimisiin, ja voi sitä riemua kun lähdettiin häämekon ostoon. En tiiä kuinka moni nainen tähän "tautiin on sairastunut", mutta niin ihanaa se sovittelu ja pyörähtely on, että sisko yritti aiemmin monta kertaa, että oltais valehdeltu miun (vanhempana) muka olevan menossa naimisiin, että oltais päästy niitä ihanuuksia hepistelemään. Siihen ei ihan pokka riittänyt.


No näin nyt tällä kertaa. Pistän kuvaa tulemaan kun alan saaha luumuleninkiä kondikseen. Sitä ootellessa työnkuvaani liittyvää materiaalia yllä? Art by Jeff Thomas

Hauskaa viikkoa, t. yökyöpeli