tiistai 20. toukokuuta 2014

Rocky road

Tätä söisin kaksin käsin.
Harmi vaan kun on niin kaloripitoista..



Rocky road

Tummaa suklaata
Valko/maitosuklaata
Voita (/kondensoitua maitoa)
Lakua
Vaahtokarkkeja
Säilöttyjä kirsikoita
Suolapähkinöitä

Sulata suklaa ja voi vesihauteessa, sekoita hyvin.
Saksi lakut, vaahtikset ja kirsikat pieneksi.
Kaada suklaaseosta leivinpaperilla vuoratun astian pohjalle,
levitä päälle muut ainekset ja päällystä vielä suklaaseoksella.
Anna jähmettyä kylmässä.




tiistai 6. toukokuuta 2014

Kestovaippailua

Kestot - nuo vihatut ja rakastetut, kansan kahtia jakavat tuotteet :)

Itse kannatan vaippojen järkevää kulutusta.
Jos lapsi ei kakkaa, yhdellä kertakäyttöisellä vaipalla saattaa pärjätä hyvin vaikka 12 tuntia.
Ne kun ovat pintakuivia. Silloin ei liene järkevää kasvattaa kuumaa pesua vaativaa pyykkivuorta.

Mutta esim maitokakkaa useasti päivässä puskevalla vauvalla on mielestäni varsin perusteltua käyttää kestovaippoja jätevuoren ehkäisemiseksi. Ja onhan niissä nekin raaka-aineen hankinta kuljetuksesta ja tuotannosta aiheutuvat päästöt ym, tuotteen ns. elinkaareen liittyvät ongelmat.

Kestovaipat olen ostanut pitkälti käytettyinä.
Kirppareilta löytää todella hyvin.

Ihan minivauvalla olen käyttänyt esim. flanelista Imse vimseä lisäimulla ja nestettä pitävällä kuorella.
Halutessaan voi lisätä vielä kuivakankaankin, jolloin vaippa ei tunnu märältä vauvan ihoa vasten.


Tällaisen taskuvaipan kokoa voi muuttaa neppareilla sopivaksi.


Lisäimut voi laittaa taskuun tai vasten vauvan ihoa.
Poikalapselle olen taitellut imuja pippelin kohdalle.



Kaverilta on lainassa tällainen Onnikas-merkkinen vaippa.
Tämä on kyllä ihana, ei vuoda ja istuu hyvin lapsen päälle (nyt 15kg). 
Lisäimu pysyy pesussa neppareiden ansiosta kiinni vaipassa.


Sitten on näitä AIO (all in one) -vaippoja.



Ja olisihan niitä muitakin, kuten perinteinen harsotaittelu, 
mutta sitä en itse ole kokeillutkaan.
---
Vaippoja voi hyvin ommella itsekin.
Suuren käsityölehden numerossa 2/2012 on sisävaipan ohje.
Jos et saa lehteä käsiin, on tuo kaava varsin yksinkertainen itsekin piirtää.
Minusta tämä oli aika suuri,
joten pienensin noista mitoista sentin joka puolelta,
olisi voinut ottaa vähän enemmänkin.
Lehdessä kyllä kehotetaan pienentämään vaippaa käytössä vauvan tarpeisiin 
taittamalla vaipan takaosaa.
Tuo musta katkoviiva tarkoittaa kuminauhan paikkaa.
Keltaiset pystyviivat kertovat missä kohden kuminauha kaavassa alkaa/loppuu.


 Kaava sisältää saumanvarat. 
Tarkista kankaan venymissuunnaksi vaakataso
+ muista leikata kankaat taitteelta, eli tässä vain puolikas kaava.

Sisäpuolen kangas joustofroteesta:

Ulkopuolen kankaan leikkasin fleesestä,
mutta sittemmin opin, että fleese on varsin epäympäristöystävällinen materiaali,
sillä siitä irtoaa mikromuovia joka pesussa.
Mikromuovi on ongelmallinen jätevedenpuhdistuksessa. Hurahtaa läpi vesistöihin.
Eli enää en käyttäisi fleeseä.


Leikataan vielä joustofroteesta imuosaksi
10cm siivu koko kankaan leveydeltä (160cm).
Tämä kappale taitetaan sitten kaksin kerroin (=10 x 80cm),
ja ommellaan saumurilla (tai siksakilla) reunat yhteen.



Vaativin vaihe koko vaipan ompelussa on ehdottomasti tuo kuminauhan paikalleenlaitto.
Ohjeessa kehotetaan leikkaamaan 20 cm pätkä kuminauhaa, itse leikkasin 18cm.
Se sitten pingoitetaan nuppineuloilla siihen ensimmäisessä kuvassa olleen mustan katkoviivan kohdille.

(Tässä välillä kuvia sinisen vaipan ompelusta,
mutta idea tietenkin sama)



Kuminauha ommellaan kerralla molempien kankaiden väliin.
Siitä sen tuntee kankaan läpi, missä se kuminauha kulkee,
mutta kantsii kyllä neulata tiheästi.
Itse tykkään vielä laittaa neuloja kuminauhan oikealle puolellekin,
että ommellessa varmasti tietää missä se nauha kulkee.
Kuminauha ommellaan siis kangasta suoraksi venyttäen kolmipistosiksakilla.


Ohjeessa kehotetaan ompelemaan lisäimu kiinni etukappaleeseen
(merkitty ensimmäisen kuvan kaavaan),
mutta itse ompelin sen keskelle takareunaa.
Meillä on poikavauva,
niin läpän voi sitten taitella enimmäkseen etupuolelle.
Lopuksi vielä ommellaan reunat joka puolelta yhteen.
Ja hyvät pesut ennen vauvalle laittoa!




Kotona vaikka nyt pitäisi pelkkää sisävaippaa.
Mutta kosteudensulku onnistuu tarvittaessa
kuorivaipalla tai lanoliinilla käsitellyillä villahousuilla.


Kestojen pesusta vielä.
Usein kuulee ohjeen, että joka kolmas pesu tulisi tehdä 90 asteessa.
Itse pesen aina 60 asteessa ja hyvin riittää.
Huuhteluainelokeroon lorautan perus-etikkaa,
jolloin vaipat eivät käy haisemaan käytössä.
Pesuaineena käytän aina nestemäistä Erisania ja ohjelmoin koneeseen ylimääräisen huuhtelun.
Molempien lasteni iho on pysynyt näin moitteettomassa kunnossa.

Villahousuja en juuri pese. Vain jos kakkaa menee niihin.
Silloin pesen ne käsin lämpimässä vedessä Erisanilla ja upotan puoleksi tunniksi lanoliiniliuokseen, jonka vielä huuhtaisen kevyesti juoksevalla vedellä.
Oleellista villahousuissa on se, että ne on sopivasti huovutettu.
Eli jos ohjeen mukaisesta langasta tehdyt villahousut päästävät nesteen läpi,
olen hangannut kuumassa vedessä lämmitettyä villaa saippuan kanssa käsien välissä ja saanut näin neuloksen reiät umpeen.

lauantai 3. toukokuuta 2014

Malttia ja macaroonia

Poikamme nimi julkistettiin sukulaisille vapunpäivänä.
Otin asiakseni värkkäillä juhlapöytään elämäni toiset macaron"leivokset",
mutta sanoisin, että enemmän olivat juhlapöydän koriste kuin herkku.
Kovin ovat vaativia nämä todellakin toteuttaa.


Ohjeen otin tomusokeripaketin kyljestä,
joka hyvin pitkälti on tämä Kinuskikissan ohje myös:
http://www.kinuskikissa.fi/macaron-leivokset/

Jaoin vatkatun taikinan kolmeen kulhoon,
ja värjäsin kunkin eri väriseksi noilla elintarvikeväreillä.
Ensimmäistä (keltaista) satsia sekoittelin hiukan perusteellisemmin kuin kahta muuta,
jolloin taikinasta tuli juoksevampaa kuin muista.
Vihreät ja punaiset kohosivat uunissa paremmin,
minkä lisäksi keltaiset repeilivät muita enemmän.



Tuon paistoajankin kanssa saa näköjään olla tarkkana.
Vihreät olivat ehkä puoli minuuttia liian pitkään uunissa,
ja jo oli pohja ruskeahko reunoja myöten,
eikä väri ollut niin heleä kuin olisin toivonut.


Täytteeseen sulatin tummaa suklaata,
ja Kinuskikissan vinkillä sekoitin siihen ranskankermaa.
Mielestäni tämä oli kyllä liian hapan maku,
joten jatkoin täytettä tomusokerilla ja tuorejuustolla,
ja vatkasin jäähtyneen täytteen kuohkeammaksi.



No joo, söihän noita, mutta kyllä taisivat olla viimeiset macaronit tästä keittiöstä :P
Liian monta tuntia vie aikaansaannokseen nähden tämä leipomus.

Karjalasta kun ollaan, ei juhlia ilman karjalanpiirakoita.
Mutta ne tuli äitini köökistä.
Mie tein noita coctailpaloja:
ylätarjottimella savulohipalat ja alemmalla savuhärkärullat.


Nyt en tietysti löydä ohjetta enää netistä,
mutta lohipalojen pohjaan rouhittiin 350g täysjyväleipää
ja sekoitettiin rouhe 50g:an voita.
Tällä tiedolla tekisin nyt pohjat esim. ruisnapeista
sillä nuo rouhepohjat ei pysyneet kasassa.

"Täytteeseen":
3 liivatetta + pari rkl sitruunamehua
1 prk tuorejuustoa
1 prk ranskankermaa
1/2 dl tillisilppua
Päälle kylmäsavulohta, ja vinkki: lohi vasta leikatuille paloille!

Härkärullat kiersin rieskalevyjen sisään.
Täytteeseen laitoin:
1 prk ruohosipulituorejuustoa
1/2 prk kermaviiliä
1/2 punasipulin hienona silppuna
100 g kylmäsavuhärkäleikkelettä
persiljasilppua
suolaa
sokeria himpun
mustapippuria

Rullat tekivätkin hyvin kauppansa!