Häähumua ja "pientä" paniikkia

Victorian innoittamana hieman perisuomalaisia häätunnelmia parin vuoden takaa:

itse en tosin naimisiin mennyt, mutta siskoculta senkin edestä!
Näitä juhlia on kiva muistella, tunnelmaa oli sateesta huolimatta kuin karjalaisissa pidoissa ikään. Kaason tehtävät oli varsin mieluisia kun sain komennon näperrellä kaikenmoista pikkukivaa millon mihinkin tarkoitukseen. Järjestelyt alkoivat tietenkin kutsujen väsäämisellä.. Miss Susunen kävi katsastamassa tilanteen, ja totesi, että eiköhän tuo liimaushomma sujune häneltä vähän kätevämmin..

Ja paikkakortit tummapunaiseen/kultaiseen tyyliin sopien..

Melkoista näperrystä tosiaan nää hääaskartelut, mutta junamatkallahan oli aikaa, ja jopa ulkopuolisia innokkaita auttajia tarjoutui hommaan mukaan!

Välillä piti siirtyä autotalliinkin valmistelemaan.
Alkoi nimittäin käydä hermon päälle se tuulessa spreijaaminen kun piti tokmannille yhtenään palastaa pulloa hakemaan (blondit).
Mutta suojaukset oli ainakin työterveyslaitoksen mukaiset!

Seinälle mukava valokuvakollaasi hääparin värikkään taipaleen varrelta

Aattopäivä kului aamusta yömyöhille hääjuhlapaikkaa koristellen. Entinen maamiesseuran hirsitalo oli upealla paikalla maaseudun rauhassa järven rannalla, mutta täysin plain. Pöydistä lähtein kasattiin kaikki itse ja tuolitkin äijät rahtasivat kaupungin keskustasta pakettiautolla paikalle. Morsiamen maku kun oli vaativa ja punaisen teemasta pidettiin visusti kiinni.. Nuo auringonkukat toivat piristävän poikkeuksen väriteemaan. Onneksi saimme taitavan naisihmisen laittamaan kukka-asetelmat ympäriinsä.
Nälkäuupuman partaalla ja hikikarpalot otsalla helmehtien saimme vihdoin melkein puolilta öin ovet kiinni, ja päästiin hetkeksi lepäämään ennen aamun koitoksia. Allekirjoittanut kadotti siinä saumassa vielä rahapussinsa, ja kuukausien panostus sekä jännittävä odotus purkautuivat sitten kevyenä paniikin tunteena ja hysteerisenä ryntäilynä pitkin kotitalon huoneita. Morsiamen äiti tuli apuun, ja löysi kadonneen omaisuuden laukustani...

Mutta panikoiminen ja sen sellainen oli ollut kyllä aiheellista. Varsin tyytyväiseltä vaikutti niin morsian, sulho kuin avustaneet kaasoilijatkin hääpaikan järjestelyihin ja tunnelmaan.

Mutta ehdottomasti suurin urakka oli kaasojen mekot. Looks simple mut tuollanen olkaimeton malli on oltava just ja aivan, tai ei pysy menossa mukana.
Tämänkin homman otin kyllä ilomielin, ja taisipa olla omasta ehdotuksestakin, tehtäväksi. Kangasta kyllä ei meinannut löytyä koko pääkaupunkiseudulta sitten millään.. ja sopuhintaan. Petikon Eurokangas sitten pelasti tilanteen, eli ei muuta kuin kaavoja mallailemaan. Alkuun meinattiin fiftarihengessä liikahdella, mut jokusen mallailun perusteella tyylistä tuli tällainen.
Yhdistelin Suuren käsityölehden pari eri mekon ohjetta, sekä lisättiin helman vuoriin vähän tylliä. Yläosassa on kolme kerrosta; päällisen ja vuorin lisäksi välissä on lakanakangaskerros johon on ommeltu luut tueksi.

Kellohelmamekot

                      Marilynit..

Ja ihan mukavastihan ne kellohelmat siellä tanssilattialla pyörähtelikin :-)

Nää rannekoristeet ei oo itse tehdyt, vaan kukkakaupasta, mutta laitanpa kuvan kun olivat niin mageet:

Sormusta oli kantamassa 6-vuotias,
joten päästiin rimpsuilemaan vaikka olikin poika :-)

Sormustyyny

Ja takaisin askartelun pariin.. joka on miulle vähän vieraampi maailma, mutta nää sukkahousutyypit muistui jostain lapsuuden ajoilta mieleen aika sopivassa saumassa..

..and let´s keep it simple!

       ~ 1. Kor 13:4-7 ~