Päivittäin metsästetään kännyköiden ja läppärien latureita ja niistä lasten vohkimia muuntajia ja pyllistellään nurkissa pistokkeilla tai jatkojohdot lojuu sohvilla. Instassa näin tällaisen idean sohvantaustasosta, johon on tuon latauspaikka upotettuna. Isäntä toteutti. Mäntylevyt (Rustasta) käsittelin valkolakalla. Jatkojohdossa on kätevä paikka johdolle ilman, että tarvii mitään mötiköitä. Suapihan tuohon vaikka jotain kokisputeleitakin laskettua käsistä.
Aikaisempi meni puolison käyttöön, joten toinen kappale itselle. Muokkasin (pituus, kuvio, kaulus) Islantilaisia neuleita -kirjan mallia Dalur. Ihastuin i-cord-viimeistelyyn, se tuossa kauluksessa. Otin riskin ja heitin pesukoneeseen villaohjelmalle 30 asteeseen. Ei pilaantunut ja värien kesto tällä Alafosslopilla on erinomainen. Tässä ennen pesua..
Vihdoin uskalsin tarttua kirjoneuleprojektiin. Vuosikaudet olin ajatellut, etten osaisi enkä ymmärtäisi ohjeita, mutta ei tässä ohjeessa kyllä ollut mitään vaikeasti ymmärrettävää. Alafosslopi-langat löytyi tarjouksesta, niille taisi tulla hintaa noin 60 euroa. Malli Dropar - pisarat on kirjasta Islantilaisia neuleita (toim. Jonsdottir).
Aloittelijan ongelma oli, että käsiala meinasi olla liian tiukka vaikka kuinka alkuun yritin rentoutua. Kertaalleen purin helman kuvion ja aloitin alusta. Täytyi hyväksyä harjoituskappaleena ja ettei alussa voi täydellistä odottaa tekevänsä. Kun neule oli valmis, huomasin neuloneeni kaarrokkeen kuvion alareunaa liian tiukalla edelleen. Sain onneksi löysättyä kuviota langanjuoksuja löysyttelemällä niin, että ei liikaa kiristä. Kaulus oli mallissa kaunis kaksinkerroin käännetty joustin, mutta minua se kuristi. Purin lähes pois ja ompelin muutaman sentin jämän sisäpuolelle kaksinkerroin.
